Mikko löysi pappansa jo sivuun heittämistä aarteista 60-luvun Zenithin.
"Ei pappakaan muistanut miltä vuodelta tämä olisi, olisi kiva tietää sen tarina ja laittaa tietenkin kuntoon, koska se on seissyt vuosikymmeniä" - kertoi Mikko tullessaan.
Työn alle sitten vaan. Kuoret osiin kiillotusta varten ja sitten puretaan pesua varten osa osalta koneisto: kaikki rattaat, ratassillat, ruuvit, jousikotelo, liipotin ja liipottimen laakerit jne. Kuluneet osat tarkistetaan ja ne vaihdetaan uusiin, yksi sellainen on jousi, joka vaihdetaan ihan joka kerta.
Homma jatkuu. Pesukoneen kori on kolmikerroksinen kannellinen ritälähyllykkö, joka sitten sujahtaa kellonpesukoneen moniin litkuihin. Pesukaapissa on melko höyryt ja siksi se on erillisessä tilassa; osat siis pestään ja kuivataan huolella ja sen jälkeen ne pääsevät takaisin työpöydälle kokoamista varten.
Lopputulos on tyylikäs, sisuksiltaan kunnostetettu ja ulkokuoriltaan hiottu, vai mitä?
Vielä tyylikäs ranneke, joka sopii tämän aikaiseen kelloon kuin nenä päähän. 60-luvun rannekkeet olivat yksinkertaisia ilman toppauksia ja tikkauksia, väriltään ruskeita ja mustia - tähän yksilöön valittiin juurikin sitä kunnioittaen perusnahkaranneke Hirschin valikoimasta.
Mutta entäs se tarina? Vaikka me kerrotaan milloin kelloa on ollut tuotannossa ja esitellään sisuskalut ja kaliiberit, niin paras tarina tullee sieltä papalta. Milloin hän sen sai ja keneltä, missä käytössä se hänellä oli, mahtoiko silloin maksaa paljon - ja miksi ihmeessä se jäi siinä kohtaa kokonaan laatikon pohjalle, kun quartzit tulivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti